Voihan pöpöt!

Niin se flunssa vaan minutkin sänkyyn kaatoi, mälsää. Nenä on tukossa, yskittää ja päähän koskee, ruuminlämpö 38C. No, pakko popsia läjä lääkkeitä tänään, josko huomen pääsisi taas töihin ja saisi alottaa viikonlopun mukavasti. Kuumeesta huolimatta illalla olen menossa äitin kanssa Jari Sillanpään konserttiin, jipii! 

Sain myös kolmet päässykoekutsut, toivottavasti jotkut edes onnistuu ja pääsisin kouluun tammikuussa, oikeesti tutkinto-opiskelijaksi. Sitä kun me avoimessa ei olla, sen koulun tentteihin pitäisi jaksaa alkaa lukee... Jos jotain hyödyllistä saisi aikaseksi tänä sairaspäivänä.

-Ida 

Arki on sittenkin ihan jeees.

Helou, helou!

Arkeen palaaminen on ollut ihan jees. Koulussa meni alkuviikko nopiasti ja hyvin, uutta opittiin ja uusia tehtäviä saatiin. Vaik stressiähän ne tehtävät lisää, mut eii se mitään. Vähensin myös muutaman kurssin pois, koska kela alkoi napisee asioista.. Mut ei siitä sen enempää, tyhmä kela, toivottavasti asiat nyt menee niitten mieliks enkä jäis ilman elantoa..

Töihinkin oli superkiva palata tänää, ihana oli nähä lapsia ja huomata ettei ne ollu mua unohtanu, päin vastoin ikävöineet olivat pienet. Tänään oli myös ihana saaha isin tekemää ruokaa, ja saada Roosa pariksi yöksi yökylään. Kyllä, luitte oikein, minusta ruoan saaminen oli ihanaa. Ruokahaluni on siis onneksi palanut, ja erilaista murkinaa on tullut viime aikoina tultu syötyä.. Välillä liikaakin, painon nousua ei voi estää. Mut parhaani yritän olla liikaa masentumasta asiasta. Onneksi seuraavat viikot tulevat olemaan melko kiireisiä niin eipä tuolle masentelulle taida pahemmin jäädä edes aikaa. ;D

-Ida

Loman loppu.

Hola hola, loma on nyt takana! Ihanaa oli, iho rusehtaa ja mieli on rentoutunut, loma blogista (honotmatkalla.blogspot.fi) voitte käyä lueskelemassa lisää halutessanne. 

Kotiin oli kuitenkin kiva palata, tavata jälleen rakkaat ihmiset. Mut toisaalta oli ahdistavaa nähä miten pitkälle syksy onkaan ehtinyt jo, ja palauttaa mieleensä kaikki stressin aiheuttajat... Niin koulu, työt, taloudellinen tilanne, masennuspelkostressi kuin kaikki muukin. Plääh!

Tänään myös ikävä, ikävä korvaamatonta ystävää kohtaan on tuntunut päällimmäisenä sydämessä. Olisihan tänään (tai no eilen, tais mennä sunnuntain puolelle tän julkaisu) Jennan kakskyt vuotis synttärit. Voi kunpa vain hän sais olla niitä täällä meidän kanssa juhlimassa, eikä vain pilven reunalta katselisi... Ja kuinka ihanaa olisikaan hankkia lahjaksi jotain aivan muuta kuin hautakynttilöitä tai kukkia, mut eii pysty ei. <3

Valvottuja tunteja takana liikaa, n.39, tai nukuinhan minä tänään päivällä tunnin, mutta eipä se pahemmin auttanut. Siksipä nyt on käytävä nukkumaan, oman rakkaan siskon viereen. <3

-Ida

lomaa!

Nukkumatti tais unohtaa mut.

Senpä kunniaksi kirjottelen nyt tänne, ei sit tartte enää huomenna yrittää keretä. Huominen pitäs viel jaksaa töissä ja wanuvan palaverikin olis, sit alkas reilun viikon mittainen loma! Kypros, täältä me kohta tullaaaaaaan. Matkalaukku on suunnilleen pakattu, muutamia pieniä asioita sinne pitäis viel huomenna pistää. Ja asuntoon pitäs tehä pieni raivaus, jotta äiti voi tulla siivoo sillä välin kun olen poissa. 

Tällä innostuksella ja jännityksellä on onneks ollu positiivinen vaikutus mun mielialaan, masennus mörkö on hiipinyt jo melkein kokonaan piiloon, saas nähä tuleeko se piilostaan ulos viel jossain vaiheessa.. Mut tän mörön piiloutumisella on ollu myös ruokahalua lisäävä vaikutus, enää ruoka ei maistu niin paskalta eikä ole niin vastenmielistä kun mitä se viikko sitten viel oli. Tämäkin on paranemisen kannalta hyvä asia, tosin loman ja rantakunnon kannalta ei.. Herkkulakkokin loppuis perjantaina, jeii. Ja tänään lyheni mun tukka, nyt näytän taas ihmiseltä. 

Palailen tänne sitten loman jälkeen, eli aikaisintaan 11.10. Siihen asti nauttikaa lokakuusta, sateista ja rännästä, minä ja Jussi lähetään nauttimaan auringosta ja uimisesta. :)

-Ida