Kuulumisia - jälleen

Mun omatunto soimaa kun en tänne taaskaan oo kirjottanut mitään ikuisuuteen. Tai no kahteen viikkoon mut kuitenkin. Mun elämässä nyt ei vain tapahdu mitään erikoista, niin musta tuntuu et nää kuulumiset on aina samanlaisia. Plaah.

Niin, edelleen ruoka uppoo ihan kivasti ja mieli on kuin vuoristorata. Toisina päivinä olen onnellinen, iloinen ja ehkä hieman adhd, kun taas toisina päivinä kaikki vituttaa, ärsyttää ja masentaa. Ja sit on niitä päiviä kuin mieli vaihtelee laidasta laitaan koko ajan, näitä tässä viime aikoina onkin tainnut olla eniten. Mut se on tää kevät, se tuo muistojen syövereistä mieleen takaisin paljon kaikenlaista. Niin hyvässä, kuin pahassakin. 

Kävin myös viikko sitten lääkärillä sairauteni vuoksi, ja samalla jouduin vaakaan. Painoni oli _pieni_ järkytys, mutta painohan on vain numeroita.. Siltikään en olisi arvannut, että se niin paljon on noussut vuodessa, vaikka luonnolistahan se on syömishäiriön jälkeen. Kävin myös kampaajallakin pari päivää sit ja tykkään kyllä itse lopputuloksesta. 

Ja niitä toiveteemamitäliepostauksia. Niitä mulle on tehty muutama, ja ne ilmestyvät aikanaan. Kunhan sopiva inspiraatio löytyy aina kullloisenkin aiheen käsittelyyn. Toki, lisää saa toivoa ja pyytää edelleenkin. 

Kauniita unia ihmiset, 

Ida

Aivoni on täynnä räkää.

Niinpä niin, se influenssa iski minuunkin. Johan täs muutama kuukaus kerettiin ollaki terveenä. Blaah, kunpa tää nenän vuotaminen, yskiminen ja kuume vain häviäisi mahdollisimman pian.

Muuten mieliala on ollu enemmän plussan kuin miinuksen puolella viime päivät, ja ruokakin on alkanut maistumaan. Ja onhan se ihanaa et pihalla paistaa aurinko ja kohta on kesä! Ah.

Sen menneisyyden verhojen seuraavan osan yritän saada aikaiseksi kasata mahdollisimman pian, ja minulta on toivottu ssk3:sta postausta, sen teenkin kunhan me päästään kisasta pois. ;)

Nauttikaa te terveet ulkoilmasta, minä nautin buranasta ja panadolista, 

Ida

Voihan kevät.

Plaah. Plööh. Plääh. Plöäh.

Nuo neljä sanaa kuvaa viimeisen viikon fiiliksiä aika hyvin. Mikää ei meinaa kiinnostaa, ruoka ei meinaa maistua ja fiilis on alakuloinen. Kyllä vain, kevätmasennus meinaa vissii hiipiä päälle.. Mutta miksi? Sen kun tietäs. Varmastikin osittai tää johtuu lähenevästä Jennan kuolinpäivästä ja kaikesta muusta menneisyyden pahasta.. Sit musta vaan tuntuu välillä et epäonnistun kaikessa.

Ja no, yksinään kerkee miettiä ja pohtia kaikenmoista, voi kunpa aivot ja ajatukset vois välillä kääntää off-asentoon.

Onneks tää päivä on jo karvan verran parempi ollu, sillä aamusella ois lähtö leirille ohjailemaan. :)

Nii ja se menneisyyden verhojen seuraava osa siirtyy taas.. Teen sen kunhan jaksan ja pystyn.

-Ida