"Tule meille ja kato mun kaa kissavideoita..."

Nukkumatti, se on tainnu hylätä mut ihan kokonaa. Täs on ny muutamana yönä tullut nukuttua aikasta vähän, huoh. Kello on jo yli viis, eikä unta kuulu, niinpä on otollinen aika päivitellä blogia eiks jeah?

En mää kyll tiiä et mitä mun tänne pitäis runoilla, arki se vain rullaa kovaa vauhtia eteenpäin eikä mitään ihmeellistä tapahdu. Koulu etenee, tehtäviäkin olen jo kerenny nipun jättämään rästiin, ups. Oon vaan aika laiska tekemään läksyjä, pitäisi varmaa ottaa itseensä niskasta kiinni tän asian suhteen.

Okei jotain arjesta poikkeavaa tapahtui viime perjantaina, kun kävin Jussin kans pienessä reissussa Helsingissä. Pyörähdettiin siinä samalla mielenosoituksessa, mutta pää syy sinne menoon oli Maijan levyjulkkarikeikka. Ja no, se keikka oli ihana, paras, täydellinen. En mä osaa kuvailla sitä ees sanoilla, Maija ny on vaa nii suuri rakkaus muutenkin mulle et aaah. <3

Kitikin tuli ilahduttamaan mua tänään, ja viipyy mun nurkissa viikon. Tosin itse lähen huomenna Mikkeliin, mut onneks äiti ja Tiia on luvannu hoitaa Kitiä torstaihin asti. 

Ei kai täs ny muuta, ehk vois ny yrittää ummistaa silmät etten ihan nuku koulussa huomenna...

-Ida

Arki on täällä taas!

Heispan!

Niinpä se vain syksy alkoi, ja samalla myöskin koulu. Jee, on kiva päästä taas takaisin arkirytmiin ja oppimaan uutta. Mikkeliinkin oli kiva tulla taasen.

Viime kuun loma meni nopeasti, niin laiskotellen kuin kiirehtien. Kävin mm. Seinäjoella, harrastajateatteripäivillä Nimettömien kanssa. Viikonloppu siellä oli oikein kiva ja hauska. :)

Nii ja järjestettiinhän me viime viikonloppuna perinteinen Wanuvarock. Kiirettä ja stressiä riitti, mut tapahtuma oli onnistunut ja vieläkin olo on hyvin uupunut ja joka lihakseen koskee. Varsinkin poskeen, onnistuin tapaturmoimaan sen aidan kanssa. Ei se onneksi (ainakaan vielä) kovin pahalta näytä, mutta on todellatodella kipeä. 

Nii ja pääsinpä minä kattomaan Maijaakin kahesti viime kuun aikana, ja se oli ah niin ihanaa. Rakastun sen naisen musiikkin joka kerta uudestaan ja uudestaan, jos se on jotenkin mahdollista näin pitkän fanituksen jälkeen. Reilun parin viikon päästä ois sit seuraava keikka johonka ois tarkoitus mennä, jee!

Jaahas, ei kai täs ny muuta ihmeellistä ole tapahtunut. Mie lähen kohta kouluun, sille tän päivän ainoolle tunnille. 

-Ida