keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

:)

Heinäkuu alkaa olemaan lopuillansa, ja miun loma alkaa pian!

Työt päiväkodissa loppuu siis perjantaina, ja ens viikonloppu ois viimeinen viikonloppu lehdenjakoa. Kesäkurssitkin olisi tarkoitus saada tämän viikon aikana purkkiin, jotta ensi viikosta eteenpäin voisi vain olla ja nauttia elämästä ja kaikesta kivasta. Toki kaikkea pientä, ja suurta puuhaa ja menoa tuolle elokuullekin on jo olemassa.

Kitikin on pitkästä aikaa minun luona. <3
Mutta mitä minä olen puuhannut tässä heinäkuussa, muutakin kun töitä ja koulua?
No ensinnäkin sodat tuli sodittua, on ollut jotenkin outoa kun en ole nähnyt rakkaita nimettömiä joka päivä. Onneksi on whatsapp ja ryhmäkeskustelut, muuten vieroitusoireet Nimettömistä olisivat varmastikin paaljon pahemmat. Ja onneksi ens kuussa olisi jo seuraava nimettömien projekti.

Hiuksetkin vetäisin pinkiks, tosin eipä ne viikkoa pitempään pinkkinä pysyneet.. Tällä hetkellä päässäni on hempeän vaaleanpunainen väri, josko tämä väri kestäisi vähän paremmin päässäni.


Ja viime viikolla olin reissussakin, me kaupungin kesätyöntekijät kun saamme kaksi loma päivää tästä kuukaudesta. Olimme äitin, Tiian ja Japin kanssa kaksi yötä Helsingissä, kävimme lintsillä ja serenassa, shoppailemassa ja Korkeasaaressa, sekä elokuvissa katsomassa Kätyreitä. Oli huisin muksa reissu!


Jahas, ei kai se auta kun aloittaa yhden esseen kirjoittaminen, jotta nukkumaankin tänä yönä johonkin aikaan pääsee. 

Hyviä öitä,
Ida

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Blöyyäh.

Härreguud, viime tekstistä on vierähtänyt aikaa jo melkein kuukausi..
Hiljaiseloon täällä on ollut ihan hyvä syy; kiire, stressi ja väsymys. Oon päivät töissä, illat sotatantereella ja viikonloppuyöt töissä. Jossai väleissä koitan ennättää tehä kesän kursseja. Nii, ja koitan hoitaa muun sosiaalisen elämän kans. Välillä, tai aika usein tuntuu ettei aika riitä. Ei sit ei millään. Mut pitää vain yrittää pitää stressipeikko piilossa ja koittaa elää päivä kerrallaan, ja luottaa siihen että tästä kuukaudesta minä selviän. Vaik tuohon ajatukseen luottaminen onkin vaikeaa. Ja tietty nukkuakin pitäs, taas kello on jo vaikka sit sun mitä ja herätys ois seiskan jälkee. Blaah. Ens viikonloppu oiskin ainut vapaa viikonloppu töistä hetkeen, se meneekin sit kivasti viel nimettömien kanssa hengaillen ja viimeisiä esityksiä esittäen. Hullua aatella et koht koko tuntematon sotilas rojekti on ohi!

-Ida