"Ja niin taivas itkee hiljaa vasten sun ikkunaa"

Plaah. Syksy lähestyy. Samoin kaamos. Ja mieli synkkenee... Oon nyt pari yötä kärsinyt unettomuudesta (viime yönä en nukkunu yhtään), energia ei meinaa riittää samanlailla kuin ennen, en jaksa iloita joka asiasta, en jaksa välittää siisteydestä. En jaksa mitään ylimääräistä. Ja nyt on vasta elokuun puoliväli, hui apua mitenkähän pahaks tää synkkyys oikein kerkeää painua ennen kuin on joulukuu. En kyllä taida haluta murehtia sitäkään asiaa etukäteen. Ja ruokahaluunkin tää kaikki alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa, voi räkä. No toistaiseksi olen vielä syönyt 'normaaliin' tapaan, mut enemmän itteensä kotona ollessa saa pakottaa syömään. Yhä edelleenkin jostai ihmeen syystä mun on miljoona kertaa helpompi syödä jonkun seurassa, jossain muualla kuin kotona. 

Ja ulkonakin sataa.. Ikkunan läpi kuuluu Helsingin liikenteen pauhantaa, ihan vain pikkaisen voimakkaammin kuin kotikaupungissa. 

Postaus on sekava, mut niin on mun pääkin. Tän selkeämpää tekstiä ei nyt pysty muodostaa. Ja se minun tarinan kolmas osan julkaisu siirtyy taas. Ei vaan oo ollut aikaa/energiaa pusertaa sitä valmiiksi, eikä varsinkaan ettiä siihen sopivia kuvia. 

-Ida

Elokuisia kuulumisia.

Jee- mä pääsin kouluun, sittenkin! Tai no, avoimeen amk:hon, mut on sekin parempi kun se etten mitään syksyllä opiskelis. Muutto ainakin osittain Mikkeliin on siis edessä, jossain vaiheessa tätä syksyä. Reissut Helsingissäkin jatkuu yhä, saas nähä kuinka kauan viel.. Onneks tuo koulu alkaa vasta enskuun 15 päivä. Ja muutenkin hirveästi paljon kiirettä piisaa, siksipä se minun tarinani kolmas osa yhä on aivan alkutekijöissään.. Lupaan yrittää saada sen julkaisu kuntoon ensi viikon aikana. 

Muuten mulla menee ihan kivasti, syödä olen muistanu joka päivä- ja useita kertoja päivään. Niin kuin ne normaalit ihmiset nyt syö. Painokin nousee, sen huomaa peilistä ja vaatteista, aika paljonhan se tietty minua yhä ahdistaa ja tavallaan jopa surettaa mutta silti yritän olla ajattelematta asiaa. Vaikka tiedänhän minä jotta ei syömishäiriöstä parane jos paino ei nouse. Liikuntaa harrastan kyllä ihan mukavasti, mutta en laihdutusmielessä. Mielialakin on mukavan tekemisen, ystävien, perheen, kiireen ja helteiden ansiosta pysynyt korkeana, masennus on historiaa! Vaikka pelkään kohta alkavaa syksyä ja kaamosta, silloin voipi olla vaikeampi pitää masennusta poissa elämästäni.. Mut saas nähä kuinka käy. :) Eipä mulla muuta, palailen luultavammin ensi viikolla tänne! Nauttikaa kesästä ja lämmöstä, vielä kun se on mahdollista.

-Ida