Missä on kesäsää?

Njahah, kaippa sitä vois tännekin taas vaihteeks jotain raapustella. :)

Kesäkuu on kulunu jo puoleen väliin, mut ei siltä kyllä tunnu. Missä on aurinko ja lämmin ilma? Tällä viikolla on jo juhannuskin, hullua. Hullun nopeesti on myös menneet nää ensimmäiset lomaviikot, kahet eri teatteriesitykset on jo saatu taputeltua purkkiin, ja alle kaks viikkoo ois aikaa Tuntemattoman sotilaan ensi-iltaan. Niinpä seuraavat pari viikko meneekin paljolti taipaleen pihalla, voi kunpa se aurinko ja lämpö vain tulisi niin pihalla oleskelu olisi paaaljon ihanampaa.

Kesäteattereiden lisäksi oon (epätoivoisesti) yrittänyt aloitella kesäopintojen tekoa, jakanut aamun lehtejä, viettänyt aikaa ihanien ihmisten kanssa ja hieman matkustellut Suomessa. Yks ikimuistoisimmista matkoista tällä kesäl on varmastiki lastensairaalakonsertti, jossa reilu viikko sitten olin. Nii ja yhdet sukujuhlatkin on kerennyt jo olla, ihana rakas mummoni täytti 80-vuotta. <3

Ja näihin ajatuksiin päätän tämän (lyhyen ja kökön) tekstin, ja rupeen treffailemaan nukkumattia.
-Ida

Pikkusiskoni :33

Elikkäs, jälleen toivepostauksen aika.

Tiia on miun rakas pikkusiskoni, tai "pikku"siskopuoli koska onhan hän mua jo muutaman sentin pitempi ja meil on eri isät. Mut vaikka biologisesti Tiia on minulle vain puolikassisko, niin meillä kuitenkin on niin vahva sisariaalinen, sosiaalinen ja psyykkinen yhteys, joka kumoaa biologian ja tekee meistä kokonaiset siskot, väitti kuka muu mitä tahansa.

Tiia siis on syntyny tammikuussa 2002, eli on mua vähän yli 8 vuotta nuorempi. Ikäerosta huolimatta ollaan aina oltu läheisiä, silloin kun Tiia oli ihan pieni hoisin minä häntä ja  me leikittiin kaikenlaista yhdessä. Muistan sen kun Tiian lempileluja oli erilaiset autot, varsinkin Tomi traktorit ja Puuha Petet, niin niillä tuli paljon hänen kanssaan leikiskeltyä.

Pienempänä, ja no nykyäänkin, Tiia on ollut mun kavereiden kimpussa. Silloin pienenä se kimpussa oleminen oli vain enemmän sellaista takiaisena roikkumista, vaikka kyllä me Jennan kanssa usein mielellään Tiian kans leikittiinkin. Mutta nykyään takiaisuus on muuttunut ennemminkin kaveruudeksi, minun ystävistä osa on kaverustunut myös Tiian kanssa ja vapaa-ajalla vietetäänkin aika paljon aikaa erilaisissa porukoissa.

Meidän harrastustoiminta on lähes identtinen, me näyttelemme samoissa teatteriporukoissa ja Tiia seurasi minun jäljissäni mukaan Wanuvan toimintaan. Nämä yhteiset harrastukset ovat lisänneetkin paljon meidän yhteistä aikaa, sillä varsinkin näin kesän kynnyksellä teattereihin on mennyt paljon vapaa-ajasta. Mutta koska meidän teatteriporukat on niin kivoja ja näytteleminen on parasta, niin niihin on ilo käyttää paljon aikaa.

Erilaisissa reissuissakin ollaan elämän aikana käyty vaikka missä, kierretty huvipuistoja ja eri kaupunkeja, yleensä meidän kanssa reissussa mukana on ollut äiti ja Japi, eli Tiian isä. Mökkeilykin on tullut tutuksi, samoin kuin telttailu, veneily ja kerran ainakin ollaan oltu laivalla. Silloin Tiia oli aivan pieni ja päätti karata, noh onneksi tilanteesta selvittiin pelkällä suurella säikähdyksellä.

Ja nykyään me siis Tiian kanssa ollaan valtavan läheisiä, jos se ei jo aiemmasta tekstistä tullut ilmi. Tiian kanssa on helppo viettää aikaa, ja pystyn luottamaan siihen tyttöön kuin kivimuuriin. Välillä me hillutaan kuin hullut, välillä lahnataan kuin laiskiaiset ja välillä me ollaan muuten vain sekaisin ja hölmöjä. Hölmöjä ja blondeja me varsinkin ollaan usein. Ja Tiia on kuin pieni apina, siksi hänelle on kehittynyt lempinimeksi Pina A Tti, eli kaverien kesken pelkkä Pina. Hih, hän on miulle niin hirmuisan rakas! <3