Hyvää joulua!!

Aatto meni tonttuilessa ja perheen seurasta nauttien, joulupäivä vähän rennommin. Ilmeisesti olin ollu kiltti ku lahjoja tuli hirmuisesti! Alhaalla kuva lempparilahjoista, possut on aina ykkösiä.

Jouluruoka ähkykin on loppumaton, ainakaa ei tartte pelätä ettenkö minä söis. Muistan kuin viime jouluna oli hirveä stressi lihomisesta, nyt ei. 

Tää oli tälläne hyvin lyhyt joulukuulumisten kertominen, palaan muutaman päivän päästä "menneisyyden verhojen raotuksen" neljännellä osalla. Nauttikaa toisistanne ja ruoasta lukijani! :)

-Ida

Jälleen kuulumisia!

Tiptaptipetipetiptap, pikkujoulukausi jatkuu edelleen. Takana jo monet mahtavat pikkujoulut, edessä vielä kahdet, huomenna ja lauantaina. Sain myös ihanan Roosan luokseni loppuviikoksi, mahtavaa.

Joululahjoistakin melkein kaikki olen jo ostanut, muutamat pitäis viel väsätä serkun kanssa loppuun.. Kissakin on asustellu tän viikkoo luonani, ihanaa. Ja edelleen ruoka maistuu, super ihanaa. Ja niin, meil on Jussin kanssa asunto Mikkelistä, nyt pitää aloittaa huonekalujen metsästys ja ryhtyä kiristämään kukkakoron nyörejä jotta on varaa elää kahdessa asunnossa. Mut eiköhän se jotenkin onnistu, asioilla on tapana järjestyä. :)

Ikävistä asioista sen verran, että kylkeni olen onnistunut tuhoamaan yskimisellä, lauantaista asti kärsitty kamalista kivuista.. No nyt on vahvat lääkkeet, jospa ne alkais pikkuhiljaa auttamaan. Ja ssk:n alku lähenee uhkaavasti, hhuih.

-Ida

Pikkujoulustelua ja muuta kuulumista.

Hii!

Jospa sitä kertois kuulumisensa, yllättävän pitkän tauon jälkeen. Mitään tietoista paussia en siis ole pitänyt, aika vain ei ole riittänyt bloggaukseen viime päivinä. Pikkujoulukausi kun on kiihkeimmillään, koulutehtäviä ois viel hirmuisasti palautettavana ja kaks tenttiä ois tehtävänä ennen joulua, jouluostokset pitäs hoitaa ja sit se muu sosiaalinen elämäkin keretä hoitaa. Mutta toisaalta, nautin tästä kiireestä ja siitä kun on tekemistä, mulle ei kotona makoilu todellakaan sovi.

Mielialakin on siis viime päivät ollut korkeahko, mitä nyt pientä stressiä pukkaa, mut muuten. Ja vihdoin oikeasti voin  sanoa et ruoka maistuu hyvältä ja nälkä alkaa olemaan jälleen enemmän paha tunne kuin hyvä. Jesjesjes. Ja huomaan itsestänikin sen kuinka tää lisääntynyt syöminen on tuonut jälleen energiaa toimia, mutta silti jossain syvällä mun sisässä sitä Annelia ahdistaa, lähinnä paino. Paino joka varmasti nousee jälleen nyt kun syön kunnolla. Mut nyt yritän parhaani mukaan olla siitä välittämättä, eihän jouluna (eikä pikkujouluissa) pidä stressata painoa vaan nauttia kaikista ihanista murkinoista! Loppuun kuva viel minusta ja rakkaasta pikkusiskostani äsköisissä pikkujouluissa. 

<3

Öitä ihmiset, muistakaa olla kiltisti koska tontut kurkkii jo ikkunoiden takana! Minäkin koitan olla nyt kiltti ja palata koulutehtävien pariin, jos vaikka vihdoin sais ton kaks viikko myöhässä olevan tehtävän palautettua... Heh.

-Ida

Menneisyyden verhojen raotusta, part 3..

Eli tän vuoden tammikuu. Olin viel enemmän sekasin ja pakkomielteisempi ku joulukuuussa. Ja kävin alimmassa painossani, kilon verran anoreksian puolella. Ja silti vaan jatkoin sairaita juttujani, ja intohimoista painon pudotusta. Niin, onneks asiat on nykyään toisin, enkä suhtaudu läheskään noin negatiivisesti ''pakkosyöttäjiin''. Ja nyt kun ruoka taas pikkuhiljaa alkaa maistumaan, ei niitä pakkosyöttäjiä edes tarvita, vaikka ihmisinä ne ovat ihania ja elintärkeitä. :)

”VITTU MÄ OLEN LIHAVA JA SÄÄLITTÄVÄ. Tos tän illan fiilis. Kivasti oon kaveerannu Annelin kaa mut sit se tyhmä Bruno tuli kylää.. En tosi saanu paljoo paskaakaa oksennettua ulos, niinpä melkei koko konvehtirasia (1500cal) jää päivän pottii.. Tällä hetkellä vitutus niin suuri etten kykene kuin itkemää.. Ja koska Bruno on viime aikoina kyläilly taas ihan liian usein, keksin keinon estää tän. a) en osta kaupasta mitää suklaata, karkkia, leivosta, sipsiä, keksiä jne. b) jos joku muu tänne tuo aiemmin mainittuja tuotteia heitän ne roskiin heti! En mä saa kaveerata Brunon kaa, niin lihoo (ainaki jos oksennus epäonnistuu), siinä menee hampaat paskaan kuntoon ja muutenkin koko naama on taas kipeeä. Sitäpaitsi vihaan oksentamista, niin miks mun sisäinen Bruno sit aina pakottaa mut oksentaa? Mä en todellakaan ymmärrä ihteeni.. Ei siis ihmekää jos joku toinenkaa ei ymäärrä, huoh.” (1.1.2014)

”Noh tän päivän oon hengannu Annelin kaa, lämpimän kupin (90kcal) join ja pari kuppia sokeritonta mehuosoppaa. Satakaloria ei mielestäni ole kovin paha, vielä kun töissä liikuin paaaljon!” (3.1.2014)

”Mun paasto päätty tänää.. Äiti sai kuulla etten ollut syönyt mitää tänää ni totta kai se sit pakotti niille syömää, kerpele. 48h:n syömättömyyden jälkee on fiksuinta syyä pari palaa rasvasta pannaria, ja läjä spgettia kastikkeella. Kroppa sekos, ja nyt oon punainen ku paloauuto, tärisen ja oksettaaa.. Eiei, en kestä tätä..” (4.1.2014)

”Helvetin pakkosyöttäjät, eilen jouduin mäkkäriiin.. No tänään oon selvinnyt ilman mitään ruokaa, jes!!! Huomis aamun vaakassa se toittisti sit nägyy :) Saas nähä, liiikuntaakin tänää kiivasti työmatkalla ja töissä tullut.” (8.1.2014)

”46,2!! Jeah (: Tein viime yönä testin, ja nukkuminen oikeesti laihduttaa. Nukun siis jatkossa enemmän, tai ainakin yritän.. Testi:

n. 2:15 oon menos nukkuun, paino 46,8..

n. 7:30 herään eka kerran jotta saan auton, paino 46,4..

n. 9:30 herättyä oikeesti ylös paino enää 46,2!! 

Hyvillä mielin nyt töihin :) ” (9.1.2014)

”Tänään kuullu taas muutamalta ihmiseltä saarnan 'laihtumisesta', ja siitä mite näytän sairaalta. Paskat, näytän lihavalta, en luurangolta.” (10.1.2014)

”Eilinen meni, noh paremminkin ois voinu mennä.. Ekaks päivällä pulla ennen töitä, sit töitten jälkeen mut vietiin mäkkii.. Siellä juustohamppari ja n. puolet pienistä ranuista. Sit siinä kaikke duunailtiin frendin kanssa, ja illalla mentii viel heseen (?!?!). FUCK. Sielläkin juustohamppari ja puolet ranuista.... Sit menin sinne frendille yöksiki niin en vaakaan tänää päässy.. Toisaalta iha hyvä, oisin kumminskin vaan masentunut. 

Tänään aamu alkoi juotavalla jukurtilla, jatkui Ikean hodarilla, sen jälkeen vielä pulla, pala kääretorttua ja pari kuppia kaakaoo.. Reipas seittämäsataa kaloria. HYI. Pakkosyöttäjät, ärrinmurrin.. No, liikunnat ku vähentää on saldo enää ehk n. 300, ja illalla viel vähä jumppailen niin huomenna uskallan sit taas vaakaan :)” (15.1.2014)

”46,0. Uusi oma henk.koht. ennätys :) Muttei vieläkään alle 46, piru..” (17.1.2014)

”Aloitin tänää myös uudet työt, eräällä koululla avustajana :) Työ on kiva, siinä saa liikuntaa ja viettää aikaa lasten kans, mut yks huonopuoli löytyy: kouluruokailu. Muutenkaan kun sen opinahjon ruoka ei kuulu lemppareihini (yleensä täyttä paskaa) niin entä sit nyt kun yritän tosissani paastota ja saaha painon alas?! Oppilaat viel tietty painostaa ottaan sitä paskaa kunnolla, esimerkillinen kun on oltava..” (21.1.2014)

”Tjoo. Päivällä ihan liikaa puuroo mehukeitolla ja leipä. Illalla lämmin leipänen. Ja euron juusto. Yhteensä n.1000kcal, paska. Vähennettyäni liikunnat niin töissä ku vapaa-ajalla muute on saldo n.600-700, paska. Hypin äsken viel 800 x-hyppyä, ehk mä nyt voin mennä jollai omalla tunnolla nukkuu?” (22.1.2014)

” Pettymys, olkoon tän aamun sana. Vaiks mä en eilen syöny ku pari viinirypälettä ja yhen jaffakeksin, ni paino tippu vaan 100grammaa? Yleensä se on puolisen kiloa tippunu päivässä tolla syömisellä.. En tiiä johtuuko tuo sit liian myöhäisestä (ja runsaasta) teen lipittämisestä vai sit siitä yhestä fuckin siideristä jonka alkuillasta join, huoh.” (27.1.2014)

Joulukuu jipiiii!

Iiihanaa joulukuuta ihmiset!!

Niinpä sitä jo avattiin ensimmäiset kalenterin luukut, vaik ainakaa viel fiilis ei yhtään jouluinen oo. Mut onhan täs reilu kakskyt päivää aikaa kaivaa esiin se joulun ihana fiilis. Jos joku päivä pienen kuusen koristelis, se vois hieman lisätä jouluisuutta tässä kämpässä.

Kissan palautin pari päivää sit isin luo, ja voih miten tyhjältä tääl asunnos nyt tuntuu. Noo onneks jo reilun viikon päästä otan kultani takas tänne :3

Mun ruokahalukin alkaa palaa pikkuhiljaa, jess! Oon jo kolmena iltana syöny kotona yksin jotain ja sen lisäksi joka päivä jossain muuallakin jotain. Ihanaa, ruoka ei siis enään aiheuta samaa oksennus refleksiä minkä se viel viikko sit aiheutti, eikä kalorit niin paljoa pyöri mielessä. Nälkä ei kyllä edelleenkään ole paha tunne, mutta yritän parhaani mukaan silti syödä.. Ehkä tää tästä, toivottavasti pian, iloksi muuttuu. 

Huomenna onnibussilla Mikkeliin asuntoja kahtelee, jospa me joku luukku saataisiin!

-Ida