Vihdoin positiivisia asioita elämään!

Elikkästä siis, jos joku ei sitä vielä oo mistään kuullut: musta tulee opiskelija!
Pääsin Mamkiin, yhteisöpedagogiks lukemaan ja siinäpä sitä taitaa muutama vuos mukavasti vierähtää :) Ainakin mielialaan täl on ollu iha tosi hyvä parannus, elämä on nyt pari päivää hymyillyt normaalia enemmän. Toivon et täl on samanlainen positiivinen vaikutus viel ruokahaluunkin, tosi viel en sellasta ole huomannut.. Mut yksi asia kerrallaan kohti terveempää ja parempaa tulevaisuutta.

Mut vielä ennen alan vaihdosta pitäs jaksaa tehä läjä avoimen sosionomikoulun tehtäviä, 48h aikaa kolmen tehtävän palautukseen, ja no ne on viel hyvin alkutekiöissään. Noo eipähän tartte miettiä mitä sitä tekee seuraavat pari yötä...

-Ida

Tän hetkinen oravanpyörä.

Niin, täälläkinhän mä valitan jatkuvasti ettei ruoka maistu. Itse asiassa pelkkä ajatuskin ruoasta oksettaa, ni entä sit jos sitä pitäs syyä. Ja kun ei syö ni väkisin tippuu paino. Ja kun paino tippuu niin mun sisäinen anneli (anoreksiamörkö) alkaa herää henkiin. Vaatteet jotka puristi muutama viikko sit ei purista enää, ja anneli hurraa siitä. Mut muita osia mun aivoista se ahdistaa, tää terve osa minusta tajuaa sen et ei, en saa laihtua. Mutta kun, anneli vahvistuu päivä päivältä, sen ääni sisässä on joka päivä voimakkaampi ja voimakkaampi. Ja kyllähän mulla on nälkä, mut nälän tunne ei enää oo paha asia. Se tuottaa sitä samaa nautintoa jota se viime syksyn, talven ja kevään tuotti, ja ei se ei oo yhtään hyvä asia. Se ahdistaa ja paljon, en mä saa taas alkaa nauttia nälästä.. Oon myös alkanu miettii kaloreita, vaikka kuinka yritän olla niitä miettimättä ni jostain alitajunnasta välillä ne putkahtaa mieleen. Iltaisin sit aina ahdistelen sitä miten vähän niitä oon sinä päivänä syöny, paitsi et se vitun anneli hurraa. Se hurraa sitä enemmän mitä vähemmän niitä on tullu hankittua, se hurraa vaikka kuinka yrittäisin vaimentaa sen äänen. Ja kun kaikki tää painon putoaminen ja  syömättömyys ja annelin paluu ja kalorit stressaa ja ahdistaa ni se viimeinenkin ruokahalu häviää, tää oravanpyörä on ihan mahdoton. Millä mä pääsen tästä eroon? Jotkut on sanonu et syö vaan, kyllä se ruokahalu palaa kun syö vaan sinnikkäästi, mutta kun ei, ei se palaa. Tai en mä vaan saa itteeni kotona pakotettua syömään, se ruoka oksettaa niin paljon. Ja eihän sairaudet oo tahdon asia, tuskinpa kukaan tahtoo olla sairas. Ja sairaushan tää on, mut jos tän takia ensiapuun menee ni ne käännyttää jo ovelta takaisin. Mut apua mä varmaan tartten, en jaksas enää tapella itteni kanssa tästä asiasta...

Menneisyyden verhojen raotusta, part 2..

Elikkä siis, tää raotus ja seuraavat tekstit onpi viime vuoden joulukuulta. Tuntuu hullulta lukee noita tekstejä, en mä muistanu mite pakkomielle ne kalorit sillo oli. Ja miten naurettavasti panikoin 1000kcalorista? Iha oikeesti.. Hävettää jopa itseänikin lueskella noita. Mut no, koska tästä voi jollekin olla hyötyä ja koska näitä oon luvannu paljastella ni olkaatte hyvät!

”Tänään sit oon käyny kahessa mummolassa, lopputuloksena reilu 1000kcal.. Kohta kyllä siivoon ja jumppaan ni pääsen varmaa siihen 800 tai vähän alle. Tänään siis syöty: riisipuuroa, pipari x3, keksi x2, pullaa pieni pala x2 ja riisipiirakka. Hyihyi. Seuraavan kerran syön sit vasta huomen illalla, vuorokauden paasto on enemmänkin kuin ansaittu tän pvän ja eilisen jälkee.” (1.12.2013)

”Eilinen suju mainioisti, en syönyt murustakaan.. Ennen kuin sit jonain päähänpistona jäin ystävän luo yöks (se tietää liikaa mun syömättömyydestä..) ja sit muutama karkki, leipänacho, suolakeksi homejuustolla ja puol pulloo valkkaria. Ehk johoki tuhannen pintaa nous kalorisaalis..” (3.12.2013)

”47.7! Alle neljäkasin taas, jesjes. Suklaakalenterin suklaan mussuttelin (ja kaks keksiä jotta sain ton laatikon pesuun ja uudelleen käyttöön). Hyi mä. Tänää aattelin 'kokata' kukkakaalia ja sipulii. Kohta kunhan tarjouskahvin perässä ampaisen kauppaan.. Vaik ei mulla oo nälkä, eikä tee mieli ruokaa. Mut tiedän et ihmisen on joka pvä jtn syötävä, siks teen tota kevyttä ruokaa (n.50kcal)!! ” (4.12.2013)

”Ja mä nään kyllä peilistä miten mussa on vielä ainakin kaks ja puol kiloo liikaa rasvaa. En ees halua miettiä minkä näköinen olin sillon kun painoin yli viiskyt, hyihyi!!” (4.12.2013)

”JES! 46,7!!!! Mun aamun vaaka oli loisto, viel en kertaakaan näin kevyt ollut :) muut tulot:

Paino: 46,7

Vyötärö: 59 (0)

Lantio: 83 (-1,5)

Reisi: 45 (-1)” (6.12.2013)

” Omnom, lihava olo nyt. Ja peilistä nään ton puolen kilon turvotuksen, hyisaatana!! Tnää sit tsemppi päällä, katotaan minkä aikaa menee ennen kuin pakkosyöttö jatkuu.." (9.12.2013)

”Lihava. Kuolen tähän täyteen oloon. N.3000 kiitos vitu jouluruokien, torttujen,piparien ja karkkien. VITTU!!!! En syö enää ikinä mitään. Ikinä. Ikinä. Ja vaa'-alle en huomenna mene” (10.12.2013)

” Niin.. Tuota.. Vaik viikonloppu ei ihan suunnitellusti mennyt (fuck), niin mä tajusin jotain silloin. Mä oikeesti oon sairas ja tartten apua! Kauhealta tuntuu asia myöntää, mut hei oikeesti ei tää näännyttäminen oo terveellistä, mut vaiks mä kuinka yritän parantaa syömistäni en pysty. Sikspä mä sitä apua sit tartten.. Puhuin eilen koko viikonlopun tapahtumista muutaman ystävän kanssa ja niille pystyin jo myöntämään sairauteni, ehk se oli sit se mun ensimmäinen askel kohti taerveempää tulevaisuutta. En mä nyt mitenkä lihavaksi halua, en todellakaan, mut sen verran painoa takaisin (eli n.2kg) et mun hormoonitoiminta paranis ja menkat alkais taas.. Haluisin myös jatkossa pystyä syömään 'normaalisti', ilman et lasken kaloreita ja et liikun tai oksennan pakonomaisesti heti ruoan jälkeen. En vaan tiiä mite mä tuun onnistuu, ei mulla riitä taito tai kyky itelläni. Kait se ois pakko rohkaistua kallonkutistajalle, mutmutmut... No ehk tammikuussa sit, sinne asti mä kyllä pärjään tällä nykysellä tyylillä! 

Tänää oon syönyt joulutortun ja yogurtin, huimaa.. Eilen söin kaks mandariiniä ja kolme palaa suklaata. Huomenna taas vaakaan pitkästä aikaa, innolla odotankin jo tulosta! Hei ei, en mä saa riemuita siitä et laihdun kun just päätin parantua?! Apua, mun pää hajoo ihan just. Näihin sekaviin tunnelmiin, nyt mä rupeen tekee niit vitun x-hyppyi ja polttaa joulutorttua. Vaik just vannoin parantuvani. Ääääää!” (16.12.2013)

”Eiiii. A) mun olo on karsea, jalat tutisee, oksettaa ja paleltaa, joka asia vituttaa enkä jaksa kävellä yhtää.. B) oon syönyt tänään liikaa, en odota innolla vaakaa aamulla. C) sisko on yökylässä eli byebye kunnon yöunet..

Eka voi johtua joko siitä et oon nukkunu monta yötä ihan saatanan huonosti painajaisia nähden, tai sit tästä paastosta.. Tai sit oon kipee. Tokasta saan syyttää mummia ja siskoa. Ekaks mummin luona 1 ja 1/2 pientä perunaa, vähän kastiketta ja kaks lihapullaa, jälkkäriks minisiivu kääretorttua. Kaloreita about 250.. No sit pari tuntia tehokasta shoppailua ja nuo kalorit on poltettu, huh! Mut sit sisko tuli yöks.. Jouduin syömään 6 suklaakonvehtia (n.230kcal) ja yhen 130kalorin paulavanukkaan.. Noist kaloreista ehk muutaman poltin siivoomalla äsken vähän, mut reippaasti yli 300 ollaan tän päivän saldon suhteen, fuckfuckfuck!!! Kohta sisko rupee nunnuun, ja minä alotan hyppimisen. Tai ainaki yritän, jos tältä kauhealta ololtani vain suinkin pystyn.. 

Ja mun piti parantua?! En mä oikeesti pysty.. En ainakaan nyt kun se 45kg on lähempänä kuin koskaan!! Ja en mä alipainoinen oo ees paljoo, enkä todellakaan näytä liian laihalta!” (17.12.2013)

” Niin.. Mä taian olla kusessa. Eilen meinasin kahesti pyörtyä siskon joulujuhlassa, ja äitihän huolestu hirmuisesti totta kai. Ja laitto mun ystävälle viestiä, nyt se meinaa mennä kertoon äitille etten syö tarpeeks. Vittuvittuvittu.  Ja se syöttää mua jatkuvasti, en mä taho lihoa, eikä mun tartte. Ja ei se pakko syöttö auta mitää, pahentaa vaan mun päänsisäistä oloa. Huoh..” (20.12.2013)

”Nyt oon ollu maanantaista asti äitin luona viettämässä joulua, ja näinä kolmena päivänä oon syöny varmaan kahen viikon annoksen ruoka.... Painoakin varmasti sen mukaan tullu lisää, aapua! Kohta meen takas omaan mökkiin, ja helvetti mä jumppaan koko illan. Ja huomisen. Ja pekuna lähen reissaan Hesaan, en syö mitään ennen sitä reissua. 48h:n paasto, ehkä paras idea pitkään aikaan?” (25.12.2013)

"Lopetan myös kotona syönnin, tai syön vaan jos a) en oo missää muualla oo joutunu syömään ja on kuolettavan paha nälkä tai b) on vaan niin kuolettavan paha olo et pakko. Näitä oloja on ollu, aina välillä.. Huomena tyhjään jääkaapista roskiin viel kaike ylimääräisen, eiköhän tää sillä kurin onnistu :)” (29.12.2013)

”Kuiteski ruokailujen suhteen päivä meni hyvin, en syöny mitää, illalla sit kaverien kaa siivu paprikaa, porkkanaa ja yks sipsi. Nuokin pakotettuna.. Sit kun pääsin kotia niin ei-niin-rakas ystävä, Bruno (=bulimiakohtaus), tuli kylään. Mätin hulluna läjän suklaatia ja sit kävin moikkaa wc-ankkaa. FUCK. 

(Oon siis nimenny mun sisällä asustavat häiriöt, näin mun on helpompi ite ajatella asioita ja elää tän kaiken kanssa. Normaalisti mun sisässä asuu vain Anneli eli mun syömättömyyteen kannustava anoreksia otus, mutta silloin tällöin kylään tulee myös Bruno eli bulimiakohtaus) 

Nyt ei pitäs tollastakaa enää tapahtuu, jääkaapin tyhjänsin eilen ja suklaa varastotkin on tyhjät, eli dieetin pitäs onnistua ny hyvin :)” (31.12.2013)

Kevyimmillään mun paino siis kävi siin about 45kg:ssa, ja mun pitusella ihmisellä se tarkoittaa sitä et silloin alitin anoreksia rajan. Karua muistaa myös se, et tajusin jo tolloin olevani sairas, mut apua hain vasta monen kuukauden päästä ja oikean paranemisen alotin kesäkuussa.. Ihmiset, jotka samojen ongelmien kanssa kamppailette hakekaa sitä apua. Olkaa rohkeita, oikeesti se kannattaa! Tai jos joku havaitsee lähipiirissään ihmisen joka tarttisi apua, niin auttakaa häntä. Neuvokaa eteenpäin, kannustakaa syömään ja olkaa vain tukena. Muistan kuinka tärkeää tuolloin oli se kun vierellä oli vain joku joka tuki ja kannusti, vaikka aina en sitä ääneen sanonutkaan, enkä kyllä osoittanut muullakaan tavalla kiitollisuutta.


----


Toka osa tuli nyt yllättävän nopeesti, en siis yritellä vältettä kouluhommia.. :D
Mut mä lähen kohta kuuntelee Kaija Koota, huippua lauantaita lukijani!

-Ida

Pläh..

Pläääh, ruoka se edelleenkin vain tympäisee ja oksettaa. Tuntuu jotenkin turhalle kirjottaa näitä kuulumisia, kun joka kerta nää on samanlaisia. Mut no, sentää jotain positiivista on tapahtunut mun asenteessa, päätin oikeesti tosissani alkaa tsempata itteeni ylös tästä masennuksen montusta, nousta ylös tästä lattialta ja keksiä jotain tekemistä, ja olla valittamatta niin paljoa kaikesta mun ystäville. Koska eihän kukaan jaksa olla tälläsen 24/7 valittavan ihmisen ystävä. Kun kaikki muu elämässä luistais paremmin, ni ehket se ruokahalukin palais?  Toivon ainakin niin.. Tänä aamuna koin oikeesti kunnolla saman tunteen kuin viime keväänä melkei joka aamu; heräsin kamalaan pyörrytysoksetushuimaustärinä-oloon. Ja kaikki vain siksi et en ollu syöny 22 tuntiin mitään. Ja ei, ei kyllä ollu yhtää ikävä sitä oloa, onneks se meni ohi kun pakotin itteni syömää purkin mangorahkaa. Pitää nyt tänää viel illemmalla yrittää saaha ittesä syömään jotai, muuten herään huomenki aamul yhtä paskaan oloon. Hyi. 

Viime postauksestakin oon saanu kuulla palautetta, moni on järkyttynyt siit et kuin sairas olin ja et miten ne ei oo huomannu vuos sitten mitään. Niinpä, syömishäiriöiset on taitavia piilottamaan ongelmansa, siksi niiden havaitseminen alkuvaiheessa on valitettavan hankalaa, monesti nää häiriöt havaitaan vasta sitten kun ihminen on kuihtunut olemattomaksi. Ja silloin siitä paraneminen tietenkin on paljon vaikeampaa.

Onneks rakas karvainenkorvani on viihdyttäny mua tän viikon, on se vaan aika terapeuttinen otus. :3

Menneisyyden verhojen raotusta, part 1..

Njaha, ehkä nyt olisi jo aika alkaa raottaa verhoja entiseen, siihen aikaan kun tää blogi oli nimetön ja salainen. Siihen aikaan kun tänne kirjoitti täysin sairas ihminen, sairaita juttujaan.. Mulla on siis luonnoksissa 119 vanhaa tekstiä jotka olen teiltä lukijoiltani piilottanut silloin kun päätin aloittaa parantumisen. Kirjotin ennen tänne vähintään joka toinen päivä, välillä jopa kolme kertaa yhden päivän aikana. Siksi tekstejä on kertynyt ihan liikaa, ja osa jutuista on niin kamalia etten kaikkea voi julkaista, mutta jotain kumminkin. Aluksi tähä ensimmäiseen menneisyyden verhojen raotukseen paljastan viime marraskuun tekstejä, ja uskokaa tai älkää nää tekstit vain  pahenee joulukuussa ja tän vuoden keväällä.. Joka tapauksessa, olkaatte hyvät, pelokkaana jaan seuraavat pätkät, toivottavasti kukaan ei liikaa järkyty. Onneks nykyään  olen aivan eri ihminen ja seuraavat tekstit on vain huonomuisto menneisyydestä.

” Mut asiasta toiseen, tää blogi enimmäkseen käsittelee mun ajatuksia, varsinkin mun syömishäiriötä.. Muutama ystävä tosta häiriöstä tietää, mut eipä kukaan vielä mua terapiaan oo kiikuttanut. Itekin siis jollain tasolla tiedän olevani sairas, vaik en sitä myönnäkään mieelläni. Painoindeksini tällä hetkellä 19 ja risat. Syömättömyys. Se on se mun keino tiputtaa painoa, pääsääntöisesti. Vasta olin kolme viikkoo hyvin pienellä ruualla, no se kostautui nyt tänä viikonloppuna ja olen ahtanut ihteeni ruokaa kuin syöttöporsas. Kaippa se on elimistön tapa puolustautua tätä "sairautta" vastaan. Kyllä mä välillä saan bulimia kohtauksiakin, mut harvemmin. Ja liikun tositosipaljon” (4.11.2013)

”Onneks sentää liikuntakin runsahasti, eli loppujen lopuksi päivän saldoksi laskeskelin lettujen, lohen, vanukkaan, omenan ja kaiken muun jälkeen n.900kcal. Aika paljon, mut huomenna ei onneks yhtä kahvihetkeä lukuunottamatta tartte syöpötellä. Mut huomisesta kerron sit huomenna enemmän ;)

Loppuun viel otsikkoon sivuaminen, tää kulissin yllä pitäminen on henkisesti hyvin raskasta, oikeesti. Siks mä en toivo todellakaan kenellekään tätä sairautta.. Monena iltana yksin (tai kissan kanssa) kotona ollessani mä vaan itken, jumppaan ja itken lisää.” (4.11.2013)

”Aamulla pieni pala suklaata, sen poltin hetkessä töitä tehdessä, töitten jälkeen omena (vapaaehtoishommissa sekin tuli poltettua melko tehokkaasti) ja viel iltapalaksi omena ja proteiinipatukka, alas kupilla glögiä. Kokonaiskaloriarvioksi laskeskelin n.300kcal, hyvä mä!!!” (7.11.2013)

”Hyi, eilinen meni sit ryyppäämiseks.. Vaik en juonut ku 5 alkoholiannosta, eli en edes humalaa niin silti niitten annosten kalorimäärä ahdistaa. Miulla eii siis tällä hetkellä ole minkään asteen fyysistä krapulaa, mut tää henkinen olo. Hyihyihyi. Itseinho olkootsa päivän sana. Eilen tuli jo monesta eri pakkatilanteesta muutenkin syötyä ihan liikaa (n.1500kcal) ja siihen kun lisään nuo allkoholikalorit ni omg.” (9.11.2013)

”huomasin myös et miun solisluut näkyy enemmän kuin ennen, jesjes. Vatsa vaan pönpöttää näin iltaisin tositosi ällösti. ” (13.11.2013)

”Vyötärö on kaventunut kolme senttiä, omg. Ja muutkin kropan paikat sentin :)” (15.11.2013)

” Olipas kiireinen ja mukava päivä. Aamulla vedin laihaa kauravelliä pari desiä teelusikallisella voita (n.100kcal), mut sit liikunnallinen työpäivä nii nuo kalorit kulu. Sen jälkeen kokousta, äitin kuskausta, ja vapaaehtoisduunei. Taas se sama 450kalorin ällöleipä ja Muumitikkari. Jumppasin kyllä sen mestan vessassa hieman, sit ku pääsin kotiin ni lisää jumppaa. Ja viel illan kruunuksi hillumaan yön keikalle! Eli suuri osa kaloreista tuhottu:) kotiin vihdoin tovi sit päästyäni olo oli melko kamala, siks keitin vettä ja sekoitin siihen nuudeleitten maustepussin ja yhden hapankorpun. Kaloreita tossa ehk se n.70kcal, sopivan kevyt yöpala. Päivän saldo jäi siis varmaa n.200-400kcal, guud!!” (16.11.2013)

”Ihmiset, myös muut kun mun frendit, on alkanu myös huomauttelee mun "kuihtumisesta". Buahah, paskat sanon minä, jos ylipainoinen vähän haluaa kiinteytyä ni heti leimataan anorektikoks. Vaik joo,tiiän et painoni on iha ok luokkaa, ni silti se saa viel ihan huoletta muutaman kilon tippua!

 Mä en jaksa enää. Toisaalta joku pieni osa musta haluis et tää kaikki päättyisi, et pystyisin vaan syömään ja olemaan taas se onnellinen itseni, mut mä en pysty. Sitä pientä ääntä kymmenen kertaa isompi ääni mun sisässä alkaa kirkua heti kun mietinkin mitään tollasta. Tää on kai sit vaan mun kohtalo, masentua ja olla epäonnellinen, lukittautua tänne neljän seinän sisälle.” (16.11.2013)

” piti kummiski viiä sisko kebaballe (600kcal) ja sit ahmin viel 700kcal suklaat -> oksensin puol tuntia vessassa. Eli lähes kaikki tuli ulos.. Bulimia kohtaus siis taas vaihteeks, jippijei.” (19.11.2013)

” Sit uus jumppa korkattu:

150 x-hyppyä

50 vatsaliikettä

50 selkäliikettä

50 kyykkyä

50 peppua

200 x-hyppyä

50 vatsaa

50 selkää

50 kyykkyä

50 peppua

150 x-hyppyä” (24.11.2013)

” Meninäitillejasöinmunakastasekäpatonkia. Olinihanoktyytyväinenkalorimäärään. Tulinkotiinsöinpuolpakettiapipareita. Meninvessaanjatyönsinmeikkikynänkurkkuun. Epäonnistuin. Työnsinmeikkikynänuudestaan. Epäonnistuinuudelleen. Nytonwcpyttytäynnälimaajamullavitunpaskaolo. Tunnenkuinkanekaikkitusinapipariaimeytyymunvatsaanjalihon.. Meenvarmaavielkolmannenkerranyrittääoksua. Enmäikinäennenkääoofailannuyrjöystä, niinmiksnyt?! Apua!” (29.11.2013)

Ruoka on edelleen pahaa..

Huuoh..

Ruoka se ei edelleenkään maistu. Vaik kuinka haluisin syyä normaalisti ni ei, en vaan pysty. Tai kaippa mää enemmänkin voisin yrittää, mut helpompi vain luovuttaa ja olla syömättä. Äh, asenteeni on ihan väärä tähä asiaa mut... Ruoka ny on vain pahaa. Joka tapauksessa sain tiistaina antibiootti kuurin, sekä yskänlääkettä, nämä kun lisätään mun kollageenoosi lääkitykseen ni whippei. Sanotaanko vaik näin, et vatsaoireilta ei olla vältytty.. Näitä vatsaoireitaki tietty vois vähentää syömällä. Niin, kai se ruoka on elämän perus asia. 

Muuten mieliala on jo hivenen parempi, ihan niin apaattinen en enään ole. Jotain jopa jaksan jo tehdäkin, alkuviikon olin koulussa, ja kohta aattelin rueta tehtäviä tekeemään. Siivotakin pitäisi, saan rakkaan kisuni luokseni sunnuntaina. Mut en voi sitä kaatopaikkaan ottaa.

-Ida 

Peikko häivy mun elämästä..

Pitikin mennä lauantai iltana kehumaan et ruokahaluni on tallessa. Sunnuntai aamuna se nimittäin oli täysin kadonnut. Eilen söin kaksi palaa pullaa ja yhden suukon, tänään pari kourallista perunalastuja ja yhden klementiinin. Enempää en vain saa kurkustani pakotettua alas, vaikka kuinka haluaisin. Mutta sitä syömishäiriöö en missään tapauksessa takaisin halua, vaikka uhkaavasti nuo ruokamäärät alkaa viime kevättä muistuttaa.

Päässäni myös ihan kirjaimellisesti pyöriii ja pyörryttää. Sekin varmaan johtuu tästä syönti vähyydestä ja vahvoista lääkkeistäni. Jo niidenkin takia pitäisi syödä, mutta kun äh. 

Mutta mistä tää taas johtuu? Siitä että työt loppu, mulle jäi liikaa vapaa-aikaa maata kämpän lattialla yksin ja miettiä asioita, varsinkin niitä synkkiä vai ihan vain tästä kaamoksesta? Mutta kun piti valita luovunko koulusta vai töistä oli valinta aika selkeä, koulun eteen oon kuitenkin sen verran paljon jo tunteja käyttänyt ja se aina kolme päivää kuusta tuo elämään tooosi paljon virkistystä. Ja onpahan siinä tekemistä myös vapaa-ajalla. Mut sen syyn kun tähä apaattisuuteen tietäs..

Musta oikeesti tuntuu et tässä kohti tämän asunnon lattiiaa on kohta monttu, sen verran paljon täs on tullu lahnattua. Mutta kun en jaksa yhtää mitää ylimääräistä. Tänään oon jo torkkunu kahdet päikkärit ja kohta aattelin rueta yöunille (tosin kello soi huomenn 4:45), hyvin outoa. Enhän minä yleensä nuku kun maksimissaan ne yhdet päikkärit ja kukun lähes aina puolille öin. 

Voi kökköjen kökkö, mä vaan toivon et mun ruokahalu palaa pian ja et mun ilo sekä energia sen myötä. Eihän tästä elämästä tuu yhtää mitää jos nyt jämähdän tähän lattialle. Mutta kun löytäisisinkin vain jonkun ratkaisun..

Kämppäki alkaa jälleen muistuttaa kaatopaikkaa, ens viikon tenttiin pitäis lukea, mutta kun mikään ei inspirois. Huomenna ois pääsykokeet, pakko nyt ainakin niihin on yrittää panostaa ihan täysillä.

Ja oli muuten harvinaisen sekava teksti, koittakaa saada jotain selkoa.. 

-väsynytsekavajatyperä ida

"Vaan ihana enkeli vierellä käy"

"Maan korvessa kulkevi,

lapsosen tie.

Hänt ihana enkeli,

kotihin vie..."

Tuo laulu soi päässä, mut toisaalta sopiihan sen sanat tähän pyhäinpäivään paremmin kuin hyvin. Koko päivä meni rakkaitten nimettömien kanssa, oli huippu ihana näytelmä, yleisökin liikuttui.

Muuten elämä kulkee omaa polkuaan, vaihteeksi taas hieman synkempää sellaista. Työasiat meni päin mäntyä, pääsykokeet ja mahdollinen kouluunpääsy stressaa, tuleva julkisuus alkaa jo pelottaa ja kaikki muukin vetää mieltä matalaksi. Tekis mieli vaan nukkua koko aika. Onneks sentää ainakin vielä rakkaat ihmiset on saanu mieleni kohoamaan, tämä synkkyys vaihtuu iloon edes silloin. Mut yksin olo on tuskaa.. Mutta valitettavasti joudun yksin viettämään välillä aikaa paljonkin, liikaa. 

Syöminen kuitenki sujuu hyvin, sen puolin ei ole ongelmia onneksi nyt. Edes jotain postitiivista minunkin elämässä. 

Ihanaa pyhäinpäivää ihmiset, Ida.