"Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan.."

Sinä iltana monta tähteä näin,

syttyi kirkkain tähti yllättäin.

Sitten kuulla sain sinun poistuneen

ja tuulen henkäykseen,

se loi timantiksi kyyneleen.

Kun taivaalla katson ja tähden nään,

muistan sinua, ystävää.

Kirkkaana muistosi säilytän,

tähtivaivaalle tuulessa terveisen lähetän.

Tänään siis tulee kolme vuotta Jennan pois nukkumisesta, mutta tuhannet muistot ja jälki sydämessä säilyy aina. Ilman näitä muistoja minä en ois minä, ilman tätä ihmistä olisin varmastikin aivan toisenlainen ihminen nyt. Olen tälle ihmiselle hyvin kiitollinen kaikesta ja olen onnellinen siitä että sain tuntea Jennan ja kasvaa hänen kanssaan lapsesta lähes aikuiseksi. Sain kokea ne kaikki lukuisat seikkailut, ne kymmenet insideläpät, riidat, hölmöilyt ja leikit, ja kaiken muun. Mitään en niistä hetkistä vaihtaisi pois, sillä sainhan minä kokea kaiken mitä pieni ihminen parhaan ystävän kanssa voi kokea.

Ikävä ja kaipaus säilyy, mutta kyllä niiden kanssa oppii elämään. <3

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.

Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään. 

Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.

Kuinka aurinko laskee puiden taakse,

ja saa taivaan punertamaan.

Loppuun vielä ihana Ilpo Kaikkosen kappale..

<3: Ida

:)

Ohops, joko siitä on kulunut kolme viikkoa kun viimeks tänne oon jotain raapustanut? Miksi tää aika menee näin vauhdilla.. Mutta mitä kaikkea tässä ajassa on tapahtunut?

Sairastin flunssan uudestaan, menin lääkäriin ja sain antibiootit poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksiin. Lääkekuuri loppui eilen, toivottavasti nyt se tauti ei enää palais.

Koulu, se vie ajastani suuren osan. Mut neljä viikkoo enää kesälomaan, jee! Sitä ennen ois kyll muutama tentti ja läjä tehtäviä tehtävänä. Ja yks leiri käytävä elämässä Hangon saaristossa telttaillen. :)

Kaikkia rakkaita ihmisiä olen pyrkinyt parhaani mukaan näkemään ja harrastuksissa käydä aktiivisesti. Kesää kohden teatteriharkkojen määrä elämässä sen kun vain lisääntyy, jipii!

Ja kesätöitä, niitäkin olen saanut. Ja vielä kaksin kappalein. Heinäkuu menee päiväkotitätinä ja koko kesän ajan jaan lehtiä viikonloppuisin, tai melkein joka viikonloppu.

Niin ja Suomen surkein kuski, sekin kerkesi tässä loppua. Kisa päättyi ihan hyvin minun osalta, voitettu pronssisija ei oo huono. Ja kamera on hyvä. Ssk:sta oonkin luvannu oman postauksen tehdä, se ilmestyy tässä joskus, kunhan aikataulu antaa myötä..

Olikohan muuta.. Ei kai. Nyt mä palaan kasvuympäristöjen mielenkiintoiseen maailmaan, illan jatkoa ihmiset rakkaat!

-Ida