Plaah. Syksy lähestyy. Samoin kaamos. Ja mieli synkkenee... Oon nyt pari yötä kärsinyt unettomuudesta (viime yönä en nukkunu yhtään), energia ei meinaa riittää samanlailla kuin ennen, en jaksa iloita joka asiasta, en jaksa välittää siisteydestä. En jaksa mitään ylimääräistä. Ja nyt on vasta elokuun puoliväli, hui apua mitenkähän pahaks tää synkkyys oikein kerkeää painua ennen kuin on joulukuu. En kyllä taida haluta murehtia sitäkään asiaa etukäteen. Ja ruokahaluunkin tää kaikki alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa, voi räkä. No toistaiseksi olen vielä syönyt 'normaaliin' tapaan, mut enemmän itteensä kotona ollessa saa pakottaa syömään. Yhä edelleenkin jostai ihmeen syystä mun on miljoona kertaa helpompi syödä jonkun seurassa, jossain muualla kuin kotona.
Ja ulkonakin sataa.. Ikkunan läpi kuuluu Helsingin liikenteen pauhantaa, ihan vain pikkaisen voimakkaammin kuin kotikaupungissa.
Postaus on sekava, mut niin on mun pääkin. Tän selkeämpää tekstiä ei nyt pysty muodostaa. Ja se minun tarinan kolmas osan julkaisu siirtyy taas. Ei vaan oo ollut aikaa/energiaa pusertaa sitä valmiiksi, eikä varsinkaan ettiä siihen sopivia kuvia.
-Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti