Jospa sitä kertois kuulumisensa, yllättävän pitkän tauon jälkeen. Mitään tietoista paussia en siis ole pitänyt, aika vain ei ole riittänyt bloggaukseen viime päivinä. Pikkujoulukausi kun on kiihkeimmillään, koulutehtäviä ois viel hirmuisasti palautettavana ja kaks tenttiä ois tehtävänä ennen joulua, jouluostokset pitäs hoitaa ja sit se muu sosiaalinen elämäkin keretä hoitaa. Mutta toisaalta, nautin tästä kiireestä ja siitä kun on tekemistä, mulle ei kotona makoilu todellakaan sovi.
Mielialakin on siis viime päivät ollut korkeahko, mitä nyt pientä stressiä pukkaa, mut muuten. Ja vihdoin oikeasti voin sanoa et ruoka maistuu hyvältä ja nälkä alkaa olemaan jälleen enemmän paha tunne kuin hyvä. Jesjesjes. Ja huomaan itsestänikin sen kuinka tää lisääntynyt syöminen on tuonut jälleen energiaa toimia, mutta silti jossain syvällä mun sisässä sitä Annelia ahdistaa, lähinnä paino. Paino joka varmasti nousee jälleen nyt kun syön kunnolla. Mut nyt yritän parhaani mukaan olla siitä välittämättä, eihän jouluna (eikä pikkujouluissa) pidä stressata painoa vaan nauttia kaikista ihanista murkinoista! Loppuun kuva viel minusta ja rakkaasta pikkusiskostani äsköisissä pikkujouluissa.
 |
| <3 |
-Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti