Nuo neljä sanaa kuvaa viimeisen viikon fiiliksiä aika hyvin. Mikää ei meinaa kiinnostaa, ruoka ei meinaa maistua ja fiilis on alakuloinen. Kyllä vain, kevätmasennus meinaa vissii hiipiä päälle.. Mutta miksi? Sen kun tietäs. Varmastikin osittai tää johtuu lähenevästä Jennan kuolinpäivästä ja kaikesta muusta menneisyyden pahasta.. Sit musta vaan tuntuu välillä et epäonnistun kaikessa.
Ja no, yksinään kerkee miettiä ja pohtia kaikenmoista, voi kunpa aivot ja ajatukset vois välillä kääntää off-asentoon.
Onneks tää päivä on jo karvan verran parempi ollu, sillä aamusella ois lähtö leirille ohjailemaan. :)
Nii ja se menneisyyden verhojen seuraava osa siirtyy taas.. Teen sen kunhan jaksan ja pystyn.
-Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti