Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja tuulen henkäykseen,
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalla katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtivaivaalle tuulessa terveisen lähetän.
Tänään siis tulee kolme vuotta Jennan pois nukkumisesta, mutta tuhannet muistot ja jälki sydämessä säilyy aina. Ilman näitä muistoja minä en ois minä, ilman tätä ihmistä olisin varmastikin aivan toisenlainen ihminen nyt. Olen tälle ihmiselle hyvin kiitollinen kaikesta ja olen onnellinen siitä että sain tuntea Jennan ja kasvaa hänen kanssaan lapsesta lähes aikuiseksi. Sain kokea ne kaikki lukuisat seikkailut, ne kymmenet insideläpät, riidat, hölmöilyt ja leikit, ja kaiken muun. Mitään en niistä hetkistä vaihtaisi pois, sillä sainhan minä kokea kaiken mitä pieni ihminen parhaan ystävän kanssa voi kokea.
Ikävä ja kaipaus säilyy, mutta kyllä niiden kanssa oppii elämään. <3
Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.
Kuinka aurinko laskee puiden taakse,
ja saa taivaan punertamaan.
Loppuun vielä ihana Ilpo Kaikkosen kappale..
<3: Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti