Härreguud, viime tekstistä on vierähtänyt aikaa jo melkein kuukausi..
Hiljaiseloon täällä on ollut ihan hyvä syy; kiire, stressi ja väsymys. Oon päivät töissä, illat sotatantereella ja viikonloppuyöt töissä. Jossai väleissä koitan ennättää tehä kesän kursseja. Nii, ja koitan hoitaa muun sosiaalisen elämän kans. Välillä, tai aika usein tuntuu ettei aika riitä. Ei sit ei millään. Mut pitää vain yrittää pitää stressipeikko piilossa ja koittaa elää päivä kerrallaan, ja luottaa siihen että tästä kuukaudesta minä selviän. Vaik tuohon ajatukseen luottaminen onkin vaikeaa. Ja tietty nukkuakin pitäs, taas kello on jo vaikka sit sun mitä ja herätys ois seiskan jälkee. Blaah. Ens viikonloppu oiskin ainut vapaa viikonloppu töistä hetkeen, se meneekin sit kivasti viel nimettömien kanssa hengaillen ja viimeisiä esityksiä esittäen. Hullua aatella et koht koko tuntematon sotilas rojekti on ohi!
-Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti