Huh hellettä!

Tämä kuumuus vie voimat, ja ajattelukyvyn ihan nolliin. Mut ei pitäs valittaa, muutaman viikon päästä se syksy pimeytineen ja kylmyyksineen tulee.. Mutta vaikka kuinka kuuma ulkona ois, minen ole järveen uskaltautunut, enkä kyllä koko kesänä aatellut mennäkkää. Ei mun itsetunto salli itseni hyppiä bikinit päällä rannalla, ja sitä paitsi vesi on kylmää ja likaista niin miksi ihmeessä sinne pitäs mennä? Kyllä kylmä suihku riittää mulle. :)

Kiirettä elämässä on piisannut, ramppaan puolet viikosta helsingissä yhden projektin vuoksi, ja se toinen puoli viikosta menee sit kotopuolessa asioita hoidellen, perhettä ja ystäviä nähden ja huilien. Tännekkään en yksinkertaisesti ole kerennyt vain päivittelemään kuulumisia, ja minun tarinani kolmas osakin on viel luonnosmuotoisena ja hyvin keskeneräisenä, yrtiän mahdollisimman pian sen rustata loppuun.

Mutta nyt itse asiaan, miten minun paranemiseni etenee? Hyvin, omasta mielestä. Helsingissä ollessa syödään ensin hotellin aamiainen, sitten lounas ja illallinen, monesti viel välissä jotain pientä välipalaakin. Eli ihan hirveästi paljon, toisten mukaan normaalisti. Mut minua itteeni meinaa välillä tuo ruoka määrä ahdistaa.. No varkaudessa sitten olen kanssa joka päivä syönyt jotain, toisina päivinä vähän vähemmän ja keveämmin (esim. eilen söin vain yhden pirtelön ja happy mealin..) mutta mahdollisimman monena päivänä olen yrittänyt syödä normaalisti. Liikuntaa en pahemmin harrasta, sen mitä nyt arjessa tulee normaalisti liikuttua ja helsingissä kaupungilla kierreltyä. Oon myös havainnut painoni nousseen, vaikka vaa'alla en ole käynyt. Jotkut jo ennen hyvin tiukat vaatteet alkaa olemaan vielä enemmän tiukkoja ja pieniä, ja voi että miten paljon se ahdistaakaan.. Vaikka joo, tiedän että tähän paranemisprojektiin kuuluu painon nousu ja normaaliin painoon pääseminen niin silti en voi mitään tälle ahdistukselle. 

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille, mää lähden kohta juhlimaan kavereitten kanssa!

-Ida