Minun tarina, osa 2.

Kevään (jos en väärin muista niin joskus helmi-maaliskuun vaiheilla) 2013 aikana minuun siis iski pakon omainen tarve saaha itteni ensiksi laihaksi yo-juhliin. Aloin liikkua enemmän, aloin laskea kaloreita ja vähentämään syömistäni, aloin pitämään paastopäiviä. Tällä tavoin sain muutaman kilon painoani karistettua, ja olin onnellinen. Sain jälleen ihmisiltä kommettia asiasta ja olin vielä onnellisempi. Kuitenskin lopulta pari viikkoa ennen juhlia oli miun aloitettava lihotuskuuri, muuten mekko olisi tippunu päältäni. Ja se oli ihan kamalaa, sisuskaluni ja aivoni itkivät verta kun epätoivoisesti söin toinen toistaan epäterveellisempiä ruokia.

No, juhlista selvittyäni tuli jälleen Norjan reissu. Tällä kertaa reissulla ei samanalaista suurta parantavaa vaikutusta ollut kuin ensimmäisellä kerralla. Vaikka ne maisemat ja se maa mieltä suuresti rauhoittikin, niin syömisongelmaa se ei poistanut. Vaikka kyllä siellä hirveästi paljon piti syödä, laskin jokaisen suupalan kalorit ja masentelin niitä iltaisin sängyssä yksin. Levähdyspaikkojen vessoissa tein salaa x-hyppyjä ja muita pieniä jumppia, aina kalliolla hyppiessä mietin mitenkä paljon sain kaloreita poltettua. Ja kun sain kamalan angiinan, enkä pystynyt muutamaan päivään syömään mitään, olin oikeastaan ihan tyytyväinen tilanteeseen.

Suomeen kotiuduttua kovensin diettiä: olihan reissussa kertyneet kilot saatava pois ja itsensä rantakuntoon. Pidin entistä enemmän paastopäiviä, jätin tapaamisia joihin liittyi ruokailu väliin, välttelin tilanteita joissa pitäisi syödä. Laskin entistä tarkemmin syömäni ja kuluttamani kalorit, tein ahkerasti kotona jumppaa ja liikuin muutenkin mahdollisimman paljon. Asetin itselleni paino tavoitteita, ja aina kun yksi tavoite oli täyttynyt asetin uuden. Jäin koukkuun painon pudotukseen, jäin koukkuun ihmisten huolestuneisiin kommentteihin. Enkä edes missään vaiheessa pitänyt itseäni mitenkään erityisen hoikkana, päinvastoin.

Kesää 2013.

Niin kului koko kesä ja saapui syksy, painonpudotukseni jatkui yhä. Sain yo-lahjaksi matkan Kyprokselle ja kun se loma alkoi lähentyä oli tietenkin vyötä kiristettävä lisää; eihän rantalomalle voi lähteä jos ei ole rantakunnossa? Onneksi edes itse matkalla pystyin aika hyvin kalorit ja kilot unohtamaan, nauttimaan lomasta ilman huolia ja murheita, se reissu olikin valla mainio! Mutta kun sieltä Suomeen palattiin sama vanha ahdistus palasi, ja oikeastaan vain paheni kun reissun jälkeen hulluna menin vaa'alle ja huomasin mitenkä paljon se viikon lomailu olikaan lihottanut. Siitä alkoi loma kilojen karistus operaatio.. (jatkuu osassa 3).