Lähestyn aihetta vastaamalla niihin yleisimpiin kysymyksiin joita minulla ohjelmasta esitetään.
Mistä kaikki alkoi? No minuthan ohjelmaan ilmoitti kaksikin eri ihmistä, sen jälkeen erilaisten valinta vaiheiden jälkeen me Jussin kanssa lopulta päästiin (tai jouduttiin, kuinka asian haluaakaan ajatella) 10 surkeimman joukkoon.
Millaista kuvauksissa oli? Kuvauksissa oli yleensä oikein kivaa, tuotantotiimi oli kiva ja meidän kilpailijoiden välillä oli hyvä ilmapiiri. Vaikka välillä omaa kuvausvuoroaan sai odotella, niin silti tehtäviin päästessä fiilis oli huipussaan aina. Kamerat unohti yllättävän helposti ja eka viikon jälkeen ei tehtäviä enää oikeastaan edes jännittänyt.
Lempitehtävä? Oma lempitehtäväni on ehdottomasti peltoralli! Oli kivaa päästä ajelemaan pellolle, sai ajaa kovaa ja kokeilla rallikuskin taitojaan. Myös sen kellon voittaminen oli kivaa, ja voin olla itsestäni vain ylpeä koska tehtävä onnistui omasta mielestäni erittäin hyvin.Inhokkitehtävä? Heh, tämän valitseminen onkin jo vähän haasteellisempaa. Toisaalta vihasin keinulautaa ensimmäisellä kerralla ylikaiken, sen hallitseminen kun oli niin mahdottoman vaikeaa. Mutta koska toisella kerralla (finaalissa) sen kanssa toimiminen onnistuin niin hyvin en ehkä sitä voi inhokiksi kuitenkaan sanoa. Taas toisaalta venetraileri tehtävä oli kanssa kamala, sen vaikeuden, kuumuuden ja kipeän käden vuoksi. Ja no, ylipäätänsä kaikki peruuttamista vaativat tehtävätkin olivat aika inhottavia.
Omasta mielestä kisani meni? Vaikka läheskään kaikissa tehtävissä en onnistunut vaaditulla tavalla ja lopulta pronssisija meikäläiselle napsahti niin olen tyytyväinen omaan suoritukseeni ja kisaani. Ohjalma kuitenkin opetti niin paljon ajamisesta ja sen avulla pääsi kokeilemaan monia asioita turvallisessa ympäristössä, joita normaalissa liikenteissä ei välttämättä ikinä tule edes kokemaan.
Oliko ohjelma käsikirjoitettu? Ehkä yleisin kysymys. Ja vastaus on EI, ohjelmaa ei oltu käsikirjoitettu etukäteen.
Kaduttaako osallistuminen? Tähänkin vastaan että ei. Ohjelma kuitenkin antoi niin paljon osaamista ja varmuutta ajamiseen, niin paljon hyviä muistoja, kokemuksia ja hetkiä ja paljon kaikkea hyvää, jotta en minä siihen osallistumista voi katua.
Tullaanko minulta paljon kyselemään ssk:sta? Tunnistetaanko minut? Tämä taitaa olla se toiseksi yleisin kysymys ja vastaus on kyllä, yllätyin tämän kevään aikana siitä kuinka suuren huomion olenkaan saanut ohjelman myötä. Itse en edes läheskään aina huomaa ihmisten tuijottelua ja supittelua, mutta kaikki kanssani liikkuvat ihmiset kyllä huomaavat ja kertovat asiasta minulle. Yhdessä vaiheessa kevättä ei ollut päivää jolloin joku ei kysyisi tai puhuisi jotain ohjelmasta, ja yleensä näitä ihmisiä oli lukuisia päivässä. Nyt kun ohjelman päättymisestä on kulunut noin kuukausi, ei kyselijöitä ole enää ihan joka päivä, usein kuitenkin. Varsinkin kaikki tutut puhuvat ohjelmasta yhä ahkerasti, ehkä se on kaikkien mielestä vain helppo puheenaihe. :D
Osaanko minä ajaa nykyään? Tähänkin vastaan kyllä. Ohjelman jälkeen kilometrejä auton mittariin on tullut satoja, ja autolla ajaminen tuntuu jälleen kivalta ja turvalliselta. Ihmiset uskaltavat lainata autojaan minulle, ja uskaltavat tulla kyytiin, ihmiset jotka kyytiini tulevat kehuvat ajamistani ja ovat positiivisesti yllättyneitä kehityksestäni. Mutta jotta en liian täydelliseltä kuullosta, niin voi kyllä, peruuttaminen ei vieläkään aivan oppikirjan omaisesti luonnistu. Mutta harjoittelu sen osalta jatkuu koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti