Hellouh!
Pitkä, tarkoitukseton, tauko on nyt ohi. En vain yksinkertaisesti ole kerennyt, enkä jaksanut tänne kirjoitella.. Työt alkoi pari viikkoa sitten, hyvin ovat sujuneet ja lapset ovat maailman ihanimpia. Niiden pienten ihmisten vuoksi jaksan nousta joka aamu töihin, vaikka muuten motivaatio eri asioihin ja juttuihin on kadoksissa. Koulukin alkoi maanantaina, ja huh miten paljon hommaa se tuokaan. Stressitaso on hyvin suuri, mut eiköhän tästä kaikesta työstä selvitä.
Palaan mielialaani, sairastin siis viime keväänä syvän masennuksen, ja nyt syksyllä kun pimeys ja kaamos valtaa ulkoilman niin riski sairastua masennukseen uudestaan on suuri. Ja ruokahaluni on ollutkin viime viikon ajan ihan kadoksissa, väkisin on saanut ruoan tunkea alas kurkusta, niin omasta kuin muiden pakotuksesta, ja normaalia vähemmän olenkin syönyt. Mut en mä tarkotuksella ole syömättä, en todellakaan tahdo sairastua syömishäiriöön uudelleen. Sitä tautia vastaan taistelen viimeiseen asti. Mutta niin, viime kevään masennus alkoi juuri tällä ruokahalun menetyksellä ja väsymyksellä ja alakuloisella fiiliksellä, kaikki samat oireet mulla on tällä hetkellä. Huoh,. Yritän kuitenkin pyristellä tätäkin peikkoa vastaan parhaani mukaan, toivottavasti siinä myöskin onnistun. Onneksi kahden viikon päästä olen lentokoneessa matkalla palmujen alle, siinä yksi hyvä motivaatio olla vaipumatta kokonaan synkkyyteen.
Ja se mun tarinan kolmas osa.. Se tulee joskus. Kunhan saan itseäni niskasta kiinni ja puristettua sen kasaan.
-Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti