lapsosen tie.
Hänt ihana enkeli,
kotihin vie..."
Tuo laulu soi päässä, mut toisaalta sopiihan sen sanat tähän pyhäinpäivään paremmin kuin hyvin. Koko päivä meni rakkaitten nimettömien kanssa, oli huippu ihana näytelmä, yleisökin liikuttui.
Muuten elämä kulkee omaa polkuaan, vaihteeksi taas hieman synkempää sellaista. Työasiat meni päin mäntyä, pääsykokeet ja mahdollinen kouluunpääsy stressaa, tuleva julkisuus alkaa jo pelottaa ja kaikki muukin vetää mieltä matalaksi. Tekis mieli vaan nukkua koko aika. Onneks sentää ainakin vielä rakkaat ihmiset on saanu mieleni kohoamaan, tämä synkkyys vaihtuu iloon edes silloin. Mut yksin olo on tuskaa.. Mutta valitettavasti joudun yksin viettämään välillä aikaa paljonkin, liikaa.
Syöminen kuitenki sujuu hyvin, sen puolin ei ole ongelmia onneksi nyt. Edes jotain postitiivista minunkin elämässä.
Ihanaa pyhäinpäivää ihmiset, Ida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti