Peikko häivy mun elämästä..

Pitikin mennä lauantai iltana kehumaan et ruokahaluni on tallessa. Sunnuntai aamuna se nimittäin oli täysin kadonnut. Eilen söin kaksi palaa pullaa ja yhden suukon, tänään pari kourallista perunalastuja ja yhden klementiinin. Enempää en vain saa kurkustani pakotettua alas, vaikka kuinka haluaisin. Mutta sitä syömishäiriöö en missään tapauksessa takaisin halua, vaikka uhkaavasti nuo ruokamäärät alkaa viime kevättä muistuttaa.

Päässäni myös ihan kirjaimellisesti pyöriii ja pyörryttää. Sekin varmaan johtuu tästä syönti vähyydestä ja vahvoista lääkkeistäni. Jo niidenkin takia pitäisi syödä, mutta kun äh. 

Mutta mistä tää taas johtuu? Siitä että työt loppu, mulle jäi liikaa vapaa-aikaa maata kämpän lattialla yksin ja miettiä asioita, varsinkin niitä synkkiä vai ihan vain tästä kaamoksesta? Mutta kun piti valita luovunko koulusta vai töistä oli valinta aika selkeä, koulun eteen oon kuitenkin sen verran paljon jo tunteja käyttänyt ja se aina kolme päivää kuusta tuo elämään tooosi paljon virkistystä. Ja onpahan siinä tekemistä myös vapaa-ajalla. Mut sen syyn kun tähä apaattisuuteen tietäs..

Musta oikeesti tuntuu et tässä kohti tämän asunnon lattiiaa on kohta monttu, sen verran paljon täs on tullu lahnattua. Mutta kun en jaksa yhtää mitää ylimääräistä. Tänään oon jo torkkunu kahdet päikkärit ja kohta aattelin rueta yöunille (tosin kello soi huomenn 4:45), hyvin outoa. Enhän minä yleensä nuku kun maksimissaan ne yhdet päikkärit ja kukun lähes aina puolille öin. 

Voi kökköjen kökkö, mä vaan toivon et mun ruokahalu palaa pian ja et mun ilo sekä energia sen myötä. Eihän tästä elämästä tuu yhtää mitää jos nyt jämähdän tähän lattialle. Mutta kun löytäisisinkin vain jonkun ratkaisun..

Kämppäki alkaa jälleen muistuttaa kaatopaikkaa, ens viikon tenttiin pitäis lukea, mutta kun mikään ei inspirois. Huomenna ois pääsykokeet, pakko nyt ainakin niihin on yrittää panostaa ihan täysillä.

Ja oli muuten harvinaisen sekava teksti, koittakaa saada jotain selkoa.. 

-väsynytsekavajatyperä ida